Kehitysmaiden velkojen mitätöintiä vaativan liikkeen kannalta on kiinnostavaa ja epäilemättä myös hämmentävää, että valtioiden velkakriisistä on tullut keskeinen puheenaihe myös Euroopassa.
Tilanne saattaa jättää inhimillisesti akuutimmat velka-ongelmat vähemmälle huomiolle. Toisaalta ”kaikkien ongelma” voi auttaa näkemään yhtäläisyyksiä ja sitä kautta luoda uutta solidaarisuutta.
Eräs velkaliikkeen pitkäaikaisista vaatimuksista on ollut velka-auditointien tekeminen maissa, joiden velan uskotaan olevan kyseenalaisella tavalla syntynyttä. Auditoinnilla tarkoitetaan riippumatonta selvitystä, jonka avulla saadaan kokonaiskuva valtionvelasta – ei ainoastaan määrästä, vaan siitä, minkälaisten prosessien ja sopimusten myötä velkaerät ovat syntyneet.
Kun auditointi on tehty, velkojen maksun poliittinen haastaminen on huomattavasti helpompaa. Voidaan puhua velasta, jonka takaisinmaksua ei voida edellyttää.
Nyt samanlaiset selvitykset kiinnostavat Euroopassakin. Irlannissa valmistui äskettäin velka-auditointi. Auditoinnissa tutkittiin paitsi varsinaisia valtion velkoja, myös pankkien pitkäaikaisia sitoumuksia, joista on käytännössä tullut julkista velkaa.
Suurin osa Irlannin valtionvelasta on syntynyt vuoden 2008 syyskuun jälkeen. Tuolloin tehtiin päätös pelastaa kaikki irlantilaiset pankit pankkisektorin kriisin iskettyä. Irlannin valtio on tukenut pankkeja sekä takaamalla velkoja että tarjoamalla lyhytaikaista likviditeettiä.
Irlanti ei tällä hetkellä lainaa markkinoilta rahaa ollenkaan, mutta maan velkakirjoilla käydään kauppaa jälkimarkkinoilla. Kauppa käydään niin sanottujen selvitysyhtiöiden kautta. Tämä johtaa siihen, että velkakirjojen haltijoista ei ole tarkkaa tietoa.
Auditoinnin tehneiden tutkijoiden mukaan velkakirjojen markkinoilla on voimakas vaikutus Irlannin hallituksen politiikkaan. Velkakirjojen haltijoiden anonymiteetti on tästä syystä hyvin ongelmallista.
Toisin sanoen: maan politiikka on pitkälti velkojien käsissä, mutta irlantilaiset eivät tiedä keitä velkojat ovat.
Irlannissa, kuten lähes kaikkialla muuallakin, velkaan on reagoitu leikkaamalla. Peruspalvelut ovat vaarassa, vaikka niiden ensisijaisilla tarvitsijoilla ei ole mitään tekemistä ongelmien aiheuttamisen kanssa. Leikkaukset vahingoittavat taloutta entisestään.
On vaarallinen myytti, että leikkaus- ja yksityistämispolitiikka johtaisi valtion velkataakan palaamiseen normaalille tasolle. Päinvastoin se saattaa synnyttää syvän laman. Ongelmien lähde on pankkisektorilla. Irlannin velkatilanne ei tule helpottumaan, ennen kuin pankkien saatavia voidaan tavalla tai toisella mitätöidä.
Irlanti on vauras eurooppalainen maa. Se on vaarassa joutua säästämään itsensä hengiltä, jos velkojien saatavista tai asemasta ei haluta tinkiä. Tämän pitäisi kertoa riittävästi ylivelkaantuneiden kehitysmaiden tilanteesta ja vaihtoehdoista. Kirjoittaja Teppo Eskelinen on yhteiskuntatieteiden tohtori ja tutkija. Hän on juuri julkaissut yhdessä Matti Ylösen kanssa kirjan "Tulosvaroitus (http://www.intokustannus.fi/kirja/tulosvaroitus)
