Velan vangit -vetoomus luovutettiin ulkoministeri Erkki Tuomiojalle

Changemakerin Velan vangit -kampanja päättyi tänään 30.11. järjestettyyn Puhetta velasta –tapahtumaan. Tapahtuma kokosi Helsingin Paasikiven aukiolle pystytettyyn telttaan kansalaisjärjestöjen edustajia, kehitysmaiden velka -teeman asiantuntijoita sekä poliitikkoa pitämään oman näköisensä puheenvuoron.

Puhetta velasta -tapahtumalla Changemaker herättää keskustelua kehitysmaiden velkaongelmasta sekä Suomen roolista tämän ongelman ylläpitäjänä sekä toisaalta sen ratkaisijana. Teemasta puhuivat Outi Alanko-Kahiluoto (vihr.), Antti Kaikkonen (kesk.), Matti Ylönen, Teppo Eskelinen, Eva Nilsson (Kepa) ja Aaro Rytkönen (Kirkon Ulkomaanapu). Tietenkin tapahtumassa kuultiin myös Changemakerin näkökulmaa aiheeseen. Sitä edustivat tilaisuuden puheenjohtajana toiminut Aleksi Räsänen sekä Norjan Changemakerin velkaryhmästä vieraaksi saapunut Håvard Aagesen.

Yleisöä tapahtumaan saapui runsaasti huonosta säästä huolimatta. Myös keskustelu ja kommentointi teltassa oli vilkasta, mikä tietenkin oli ilahduttavaa - olihan tarkoitus nimenomaan herättää keskustelua.
 

Tapahtumassa luovutettiin myös Velan vangit -kampanjavetoomus, jonka saapui vastaanottomaan ulkoministeri Erkki Tuomioja. Allekirjoituksia vetoomukseen kertyi kuluneen vuoden kampanjoinnista peräti 2 491. Vetoomukset sisältäneen kansion lisäksi Tuomioja sai Changemakeriltä viilan, jonka avulla hän voi vapauttaa velan vangit, sekä Changemakerin t-paidan, joka päällä hän voi helposti ottaa osaan tuleviin tempauksiimme.

"Suomella on nykyisessä roolissaan mahdollisuuksia ottaa puheeksi kehitysmaiden velkaongelma ja tähän löytyy tahtoa", sanoi ministeri Tuomioja vastaanotettuaan Changemakerin vetoomuksen. "Costa Rican tapauksen uudelleen tarkastelulle on myös tarvetta."

Tapahtuman lopuksi yleisöä viihdytti reggae-artisti Puppa J.

Hienosti sujunut tapahtuma oli hyvä lopetus upeasti sujuneelle Velan vangit -kampanjalle. Vankihaalarit ovat vuoden aikana matkanneet jatkuvasti ympäri Suomea paikallisryhmien omissa tempauksissa ja erilaisissa tapahtumissa ja ahkeran jalkautumisen tulos näkyy myös allekirjoitusten määrässä.

Changemaker kiittää kaikkia kampanjaan osallistuneita!

Velan vangit -kampanja huipentuu Puhetta velasta tapatumaan 30.11.

Changemaker järjestää keskiviikkona 30.11.2011 klo 14-16.30 Puhetta velasta -tapahtuman Helsingissä Paasikiven aukiolla. Tapahtuman tarkoitus on herättää keskustelua kehitysmaiden velkaongelmasta ja Suomen roolista sen ylläpitäjänä sekä toisaalta sen ratkaisijana.

Tapahtuma kokoaa Paasikiven aukiolle kansalaisjärjestöjen edustajia, kehitysmaiden velka-asioiden asiantuntijoita ja poliitikkoja esittämään oman näköisensä puheenvuoron kehitysmaiden velasta. Puheenvuoronsa pitävät muun muassa Matti Ylönen, Teppo Eskelinen, Aleksi Räsänen (Changemaker Suomi), Håvard Aagesen (Changemaker Norja), Eva Nilsson (Kehitysyhteistyön palvelukeskus), Outi Alanko-Kahiluoto (Vihr.), Tapio Leskinen (Suomen Lähetysseura) ja Aaro Rytkönen (Kirkon Ulkomaanapu). Puheenvuorojen väliin on varattu aikaa yleisön kommenteille ja kysymyksille.

Puhetta velasta on Changemakerin Velan vangit -kampanjan päätöstapahtuma, jossa luovutetaan kampanjan vetoomus Ulkoministeriön edustajille.

Changemaker tarjoaa lämmitetyn teltan, lämmintä juotavaa ja keskustelevan ilmapiirin. Musiikkiesityksestä vastaa reggaeartisti Puppa J.

Tervetuloa! 
  

Velan vangit -vetoomuksen allekirjoittaneita jo yli 2000

Changemakerin valtakunnalliset tapahtumat sekä useiden paikallisryhmien ahkera kampanjointi ovat tuottaneet kampanjavetoomukseen jo yli 2000 nimeä.

Velan vangit -vetoomuksen on voi allekirjoittaa myös Changemakerin nettisivuilla www.changemaker.fi/vetoomus. Vaadi sinäkin, että Suomi vapauttaa velan vangit!
    

Teppo Eskelinen: Velkoja selvitellään myös Euroopassa

Kehitysmaiden velkojen mitätöintiä vaativan liikkeen kannalta on kiinnostavaa ja epäilemättä myös hämmentävää, että valtioiden velkakriisistä on tullut keskeinen puheenaihe myös Euroopassa. 

Tilanne saattaa jättää inhimillisesti akuutimmat velka-ongelmat vähemmälle huomiolle. Toisaalta ”kaikkien ongelma” voi auttaa näkemään yhtäläisyyksiä ja sitä kautta luoda uutta solidaarisuutta.

Eräs velkaliikkeen pitkäaikaisista vaatimuksista on ollut velka-auditointien tekeminen maissa, joiden velan uskotaan olevan kyseenalaisella tavalla syntynyttä. Auditoinnilla tarkoitetaan riippumatonta selvitystä, jonka avulla saadaan kokonaiskuva valtionvelasta – ei ainoastaan määrästä, vaan siitä, minkälaisten prosessien ja sopimusten myötä velkaerät ovat syntyneet.

Kun auditointi on tehty, velkojen maksun poliittinen haastaminen on huomattavasti helpompaa. Voidaan puhua velasta, jonka takaisinmaksua ei voida edellyttää.

Nyt samanlaiset selvitykset kiinnostavat Euroopassakin. Irlannissa valmistui äskettäin velka-auditointi. Auditoinnissa tutkittiin paitsi varsinaisia valtion velkoja, myös pankkien pitkäaikaisia sitoumuksia, joista on käytännössä tullut julkista velkaa.

Suurin osa Irlannin valtionvelasta on syntynyt vuoden 2008 syyskuun jälkeen. Tuolloin tehtiin päätös pelastaa kaikki irlantilaiset pankit pankkisektorin kriisin iskettyä. Irlannin valtio on tukenut pankkeja sekä takaamalla velkoja että tarjoamalla lyhytaikaista likviditeettiä.

Irlanti ei tällä hetkellä lainaa markkinoilta rahaa ollenkaan, mutta maan velkakirjoilla käydään kauppaa jälkimarkkinoilla. Kauppa käydään niin sanottujen selvitysyhtiöiden kautta. Tämä johtaa siihen, että velkakirjojen haltijoista ei ole tarkkaa tietoa.

Auditoinnin tehneiden tutkijoiden mukaan velkakirjojen markkinoilla on voimakas vaikutus Irlannin hallituksen politiikkaan. Velkakirjojen haltijoiden anonymiteetti on tästä syystä hyvin ongelmallista.

Toisin sanoen: maan politiikka on pitkälti velkojien käsissä, mutta irlantilaiset eivät tiedä keitä velkojat ovat.

Irlannissa, kuten lähes kaikkialla muuallakin, velkaan on reagoitu leikkaamalla. Peruspalvelut ovat vaarassa, vaikka niiden ensisijaisilla tarvitsijoilla ei ole mitään tekemistä ongelmien aiheuttamisen kanssa. Leikkaukset vahingoittavat taloutta entisestään. 

On vaarallinen myytti, että leikkaus- ja yksityistämispolitiikka johtaisi valtion velkataakan palaamiseen normaalille tasolle. Päinvastoin se saattaa synnyttää syvän laman. Ongelmien lähde on pankkisektorilla. Irlannin velkatilanne ei tule helpottumaan, ennen kuin pankkien saatavia voidaan tavalla tai toisella mitätöidä.

Irlanti on vauras eurooppalainen maa. Se on vaarassa joutua säästämään itsensä hengiltä, jos velkojien saatavista tai asemasta ei haluta tinkiä. Tämän pitäisi kertoa riittävästi ylivelkaantuneiden kehitysmaiden tilanteesta ja vaihtoehdoista. 

Kirjoittaja Teppo Eskelinen on yhteiskuntatieteiden tohtori ja tutkija. Hän on juuri julkaissut yhdessä Matti Ylösen kanssa kirjan "Tulosvaroitus (http://www.intokustannus.fi/kirja/tulosvaroitus)

Velan uhrit - Näkökulmia Costa Ricasta

Syksy tuo mukanaan aina jotakin uutta, niin myös Changemakeriin. Viime viikolla ilmestyi nimittäin ensimmäinen numero verkoston omasta lehdestä, Globalistista!

Ensimmäisessä lehdessä on teemana velka. Mistä Changemakerin Velan vangit -kampanjassa on kyse, millainen on velan filosofia, kenelle olemme velkaa ja mitä? Muun muassa näihin kysymyksiin on haettu vastauksia.

Lehdessä haluttiin kuitenkin tuoda esille myös costaricalaisten näkökulma aiheeseen. Costa Ricassa ollut Janne Koivisto tarttui haasteeseen ja lähti selvittämään asiaa. Juttua tehdessään Koivisto pääsi haastattelemaan myös Costa Rican arvostetuinta rikosuhrien juristia Juan Carlos Castroa sekä Proyecto Finlandiaan  liittyvästä lahjusskandaalista tuomittua entistä presidenttiä Rafael Angel Calderón Fournieria. Kannattaa käydä lukemassa, millaisia mietteitä velka näissä miehissä herättää.

Lue Globalisti täällä.

Matti Ylönen: Saksa opettaa

Emme tiedä, mihin suuntaan ilmastonmuutos, väestönkasvu tai merien tuhoutuminen tulee maapallon viemään, sillä historia ei tarjoa näille ongelmille suoraa vastinetta. Eräästä ongelmasta tiedämme kuitenkin paljon: se on velka.

Helmikuussa 1953 lainoittajamaiden hallitukset kokoontuivat Lontooseen pohtimaan sotien runteleman Saksan velkoja. Velat olivat suuruudeltaan 29,7 miljardia silloista Saksan markkaan, ja vastasivat 21 prosenttia bruttokansantuotteesta. Tämä on nykystandardeilla vähän.

Kreikka, Irlanti ja muut velkojamaat päättivät armahtaa Saksaa mitätöimällä noin puolet maan julkisesta ja yksityisestä velasta. Sijoittajat kärsivät tappioita, mutta markkinat eivät tästä päätöksestä seonneet. Käynnistyi Saksan talousihme, joka veti koko Eurooppaa vuosikymmenien nousuun.

Saksalle annettuja velkahelpotuksia ei sidottu tiukkaan vyönkiristyspolitiikkaan Se olisi ollut lamaoloissa typerää, kuten ensimmäisen maailmansodan sotakorvauksien aiheuttamasta lama ja sitä seurannut Saksan radikalisoituminen oli opettanut.

Velkahelpotuksiin liitettiin tulevien maksuvaikeuksien varalta sovittelumekanismi. Lisäksi Saksalle myönnettiin oikeus pidättäytyä tilapäisesti maksamasta velanhoitokuluja, jos maan kauppatase painuisi alijäämäiseksi.

Tällä pykälällä lainoittajamaat sitoutuivat käytännössä siihen, että ne ostaisivat Saksasta enemmän tuotteita kuin sinne myyvät. Näin velkoja ei tarvinnut maksaa kallisarvoisilla valuuttavarannoilla tai uudella velalla. Saksan markan sallittiin devalvoitua viennin tukemiseksi. Sopimus kattoi kaikki yksityisen ja julkisen puolen velat.

Eurooppalaiset poliitikot ja Kansainvälinen valuuttarahasto IMF ovat tehneet Kreikassa, Irlannissa ja pian Portugalissa lähes kaiken päinvastoin kuin vuonna 1953.

Velkoja ei haluta neuvotella uudelleen, lamaa syvennetään leikkauksilla silloin kun pitäisi elvyttää, velkojen maksulle välttämättömän viennin edellytykset unohdetaan täysin. Velkasaneerauksesta maalaillaan uhkakuvia, joiden tueksi ei löydy konkretiaa.

Tätä kyykytyspolitiikkaa on kokeiltu paitsi ensimmäisen maailmansodan jälkeisessä Saksassa, myös kehitysmaissa jo 30 vuoden ajan. IMF:n johdolla ajetut talousehdot ovat pitäneet niistä riippuvaisimmat, köyhimmät maat hitaan talouskasvun ja köyhyyden tiellä.

Kriisimaat on päästettävä julkiseen ja avoimeen velkasaneeraukseen. Sijoitustoimintaan liittyy aina riskejä, joiden on näiden valtioiden velkakirjojen osalta annettava nyt realisoitua.

Matti Ylönen on vapaa kirjoittaja. Kyseinen teksti on julkaistu aiemmin Kansan uutisten Viikkolehdessä 29.4.2011.  

Matti Ylönen: Kreikkalaiset vaativat velkojen avointa tarkastusta

Yli 200 mielipidevaikuttajaa esittivät 3.3. vaatimuksen Kreikan velkojen puolueettomasta, avoimesta tarkastuksesta. Vain näin EU:n kansalaiset näkisivät, keiden sijoituksia veronmaksajien varoilla pelastetaan.

Irlannissa kehitysmaiden velkaongelmaan aiemmin keskittynyt Jubilee-liike on vaatinut samaa. Kun velat tarkastettaisiin julkisesti, olisi mahdollista päättää niiden sovittelusta kestävälle tasolle.

”Pelastuspaketti luotiin, koska eurooppalaiset pankit halusivat rahansa takaisin”, luonnehti Jubilee-kampanjaan osallistuva Dublinin University Collegen kansantaloustieteen professori Andy Storey tilannetta The Guardian -lehdelle 28.3.Riippumaton tarkastus auttaisi erottamaan julkisen sektorin velan yksityisestä.

”Kuinka suuri osa varoista menee tosiasiallisesti spekuloijille, jotka eivät ansaitse rahojaan takaisin koska he sijoittivat rahojaan typerällä tavalla?”, Storey kysyy.

Velkojen julkista läpikäymistä on käytetty useamman kerran löytämään syyllisiä maksukyvyttömyyteen. Ecuadorissa vastaava prosessi ajoi presidentti Correan kieltäytymään kaikista epäoikeutetuimpien velkojen takaisinmaksusta.

Tarkastuksessa paljastui, että lainoja oltiin neuvoteltu maan lakien vastaisesti. Esimerkiksi pankit olivat vaikuttaneet neuvotteluihin tavoilla, jotka ne tiesivät laittomiksi.

”Informaation puute on merkittävä ongelma demokraattisen prosessin näkökulmasta. EU:n pelastuspakettien maksajilla on demokraattinen oikeus saada kaikki tieto julkisesta velasta”, kreikkalaisten julistus linjasi.

Monet velkaantuneiden maiden järjestöt vaativat lisäksi puolueetonta, kansainvälistä velkasovitteluelintä päättämään, mitä velkoja konkurssiin ajautuneiden maiden tulisi maksaa takaisin.Monet sijoittajat vastustavat velkasovittelua peläten sen johtavan ”moraalikatoon”, jossa mailla olisi entistä helpompi ottaa liikaa velkaa. Käytännössä konkurssi olisi kuitenkin raju toimenpide mille tahansa maalle, ja se nostaisi lainakorkoja tulevaisuudessa.

Ecuadorin lisäksi Venäjä ajautui käytännössä konkurssiin vuonna 1998 ja Argentiina vuonna 2001. Selkeät pelisäännöt auttaisivat myös sijoittajia hahmottamaan, mitä vastaavat ongelmat tuovat tullessaan.

Jubilee-velkakampanjan vetäjä Nick Dearden muistuttaa, että kehitysmaiden esimerkit tiukasta budjettikurista ilman velkasovittelua eivät ole rohkaisevia. Sambia päätyi 1980-luvun alussa Kansainvälisen valuuttarahaston ohjaukseen, ja käynnisti mittavat säästöohjelmat.

Seurauksena oli syvenevän laman kierre, joka teki velkataakasta entistä kestämättömämmän. Vuoteen 1995 mennessä Sambian kansantuote oli laskenut 30 prosentilla, mutta velan suhde bruttokansantuotteeseen oli kaksinkertaistunut.

Kestämättömämpien velkojen välitön mitätöinti olisi todennäköisesti ollut parempi ratkaisu kaikkien osapuolten kannalta.




Matti Ylönen on vapaa kirjoittaja.
  

Teppo Eskelinen: Pyydän vain johdonmukaisuutta

Käytännössä kaikilla valtioilla on velkaa. Tässä asiassa ei ole mitään ihmeellistä. Päinvastoin, tilanteessa jossa taloudessa on käyttämättömiä resursseja, lainan ottaminen on täysin järkevää. 

Valtionvelka ei myöskään ole velkaa, jonka takaisinmaksu olisi kenenkään vakavasti ottama tavoite, muuten kuin retorisessa mielessä. Valtionvelan määrää pikemmin optimoidaan. Tavoitteena on saada pidettyä se tasolla, jolla epäluottamus valtiota kohtaan ei kasva markkinoilla niin suureksi, että kyseisen valtion velkaan sisältyvää riskiä heijastelevat korot nousisivat liian korkealle.

Jos näin käy, velan uudelleenrahoittaminen käy kalliiksi ja seurauksena saattaa olla velkaloukku, tilanne, jossa valtio ei selviä velkasitoumuksistaan.

Kiinnostava kysymys on se, mitä tapahtuu silloin kun velkaloukkuun joudutaan. Ottaen huomioon, että tällaisia tilanteita on koettu ainakin 1700-luvulta lähtien, luulisi että maailmanjärjestelmässä olisi jo kauan sitten luotu jonkinlaiset säännöt tai toimintaperiaatteet tilanteen varalle.

Onhan huomattavasti vähäpätöisiimpin ongelmiinkin olemassa kansainvälisiä sääntöjä. Ja onhan yritysten ja yksityishenkilöiden maksukyvyttömyysmenettely jokaisen sivistyneenä itseään pitävän yhteiskunnan perustaa. Yritysten konkurssilainsäädäntöä on jopa pidetty nykyisen talousjärjestelmän kehityksen keskeisenä ehtona.

Näin ei kuitenkaan ole. Valtioiden kohdalla ei ole olemassa minkäänlaista yleisesti hyväksyttyä kehikkoa näiden tilanteiden varalle.

Kun joutuu velkaloukkuun, voidaan toki yrittää monenlaisia keinoja. Voidaan vaikkapa leikkiä että kyseessä on vain kassavirtaongelma. Näin kehitysmaiden velkakriisiä ratkottiin 1980-luvulla. Yleisin tapa on tehdä jonkinlaisia velkajärjestelyjä. Se tarkoittaa pidennettyjä maksuaikatauluja, velkojen laittamista maksujärjestykseen, ja joidenkin maksujen jäädyttämistä kokonaan.

Lopulta kaikki on kuitenkin velkojan käsissä. Velkoja voi olla armollinen tai olla olematta. Käytännössä mikäli asiaan liittyy poliittinen intressi, armoa on helpompi saada.

Varsin rikkaan ja kohtuullisesti velkaantuneen Saksan velat mitätöitiin 1950-luvulla (natsismin pelko). Myöskin eurooppalaisen Puolan velat mitätöitiin 1980-luvulla (Solidaarisuushallituksen tukeminen ja kommunismin vastustus). Afrikkalaiseksi maaksi vauraan Egyptin velat mitätöitiin 1990-luvulla (ainoana arabimaana tuki Persianlahden sotaa).

Todella köyhillä ja raskaasti velkaantuneilla ei ole tällaisia poliittisia pelimerkkejä. Siksi heidän annetaan kuolla. Nimittäin toisin kuin meilläpäin, köyhissä ja trooppisissa paikoissa julkisesti rahoitettujen maksuttomien peruspalveluiden puute voi todella olla tappava syndrooma.

Kansainvälinen liike köyhimpien maiden velkojen mitätöimiseksi on pitänyt jo kauan esillä ”sietämättömien velkojen” käsitettä. Ajatus on, että kaikki velka ei voi olla lainaa ottaneen valtion vastuulla – myös lainan antajalla täytyy olla vastuuta rahoituspäätöksistään. Esimerkiksi diktaattorien henkilökohtaiseen kulutukseensa ottama velka on sietämätöntä velkaa.

Kun Islanti romahti Icesaven ja muiden pankkien tultua kykenemättömiksi hoitamaan vastuitaan, monet sanoivat että Islannin velka on sietämätöntä. Ja että islantilaisia ei voi rankaista kollektiivisesti pankkien virheistä.

Tämä on sinänsä aivan totta. Ja siksi samaa pahemmassa mittakaavassa vuosikymmeniä kokeneet Afrikan maat voivat vaan pyytää jälleen uuden esimerkin saattelemana sitä, mitä maailmassa näyttää olevan vaikeinta saada: johdonmukaisuutta. Pelkkä johdonmukaisuus toisi toivoa sadoille miljoonille ihmisille.

Velan kohdalla tämä tarkoittaisi kansainvälisen velkasovittelujärjestelmän luomista, jossa maiden kohtalon ratkaisisivat kaikille samat säännöt eikä paljas valta.

Kirjoittaja Teppo Eskelinen on yhteiskuntatieteiden tohtori ja tutkija.
     

Martta Kantele: Laiton pääomapako estää kehitystä

Suomalainen keskustelu kehitysmaiden ongelmista pyörii usein 0,7 -tavoitteessa, kuten Erkki Tuomioja edellisessä kirjoituksessa toteaa. Tavoitteesta saadaan keskustella vuodesta toiseen; vaikuttaakin siltä, että YK:n suositteleman tason saavuttamista ei ole pidetty niin tärkeänä, että asia olisi hoidettu kuntoon. Uuden eduskunnan on syytä korjata tämä epäkohta.

Kehitysyhteistyövarojen nostaminen YK:n suosittelemalle tasolle on tärkeää, mutta valitettavasti paikallaan junnaava keskustelu vie huomion pois jopa suuremmista ongelmista, kuten kansainvälisistä rakenteista, jotka estävät kehitysmaiden nousua köyhyydestä.

Epäoikeutettujen velkojen lisäksi merkittävä ongelma on laiton pääomapako. Laittomalla pääomapaolla tarkoitetaan varoja, jotka on ansaittu, siirretty tai käytetty rikkoen jonkin maan lakeja. Kehitysmaat menettävät laittoman pääomapaon seurauksena valtavat määrät verotuloja, joita tarvittaisiin kipeästi peruspalveluihin, esimerkiksi koululaitoksen rahoittamiseen.

Vuoden 2006 arvion mukaan laittoman pääomapaon seurauksena kehitysmaista valuu ulos vuosittain noin 680-800 miljardia euroa.  Suurin merkitys on yritysten veronkierrolla. Veroja kierretään siirtämällä varoja yrityksen sisällä usein veroparatiiseissa sijaitseviin tytäryhtiöihin liian korkeilla tai alhaisilla hinnoilla.  Korruption osuus laittomasta pääomapaosta on vain muutamia prosentteja; huomio tulisikin kiinnittää yritysten toimintaan.

Laittoman pääomapaon suitsimiseksi tarvitaan avoimuutta yritysten kirjanpitoon. Nykyisin yritykset voivat yhdistellä eri maiden tytäryhtiöiden tulokset maailmanlaajuiseksi tulokseksi niin, ettei konsernin sisäisestä kaupasta paljastu juuri mitään. Maakohtainen kirjanpito vaatisi yrityksiä yksilöimään tulonsa ja veronsa jokaisen maan kohdalta erikseen.

Heikko veronkantokyky lisää kehitysmaiden riippuvuutta kehitysyhteistyövaroista ja samalla ulkopuolisista rahoittajista. Kansainvälisten rakenteiden korjaaminen nostaa kehitysmaat jaloilleen ja antaa jokaiselle valtiolle aidon mahdollisuuden päättää omista asioistaan.

Kirjoittaja Martta Kantele on ympäristöpolitiikan opiskelija, Vihreiden eduskuntavaaliehdokas Etelä-Savossa ja Changemaker-verkoston jäsen.

Erkki Tuomioja: Oikeudenmukaiseen globalisaation hallintaan

Monissa vaalikoneissa ja paneeleissa kysytään, tuleeko Suomen nostaan kehitysyhteistyönsä 0,7 prosenttiin bkt:sta ensi vaalikauden aikana. Ilahduttavan moni antaa siihen yksiselitteisen kyllä-vastauksen. Samalla on kuitenkin kiinnitettävä huomiota moniin muihin asioihin, joita myös Suomen on tehtävä kehitysmaiden tukemiseksi ja globalisaation paremman hallinnan toteuttamiseksi. Yksi näistä on Changemaker-kampanjan kohteena oleva vaatimus kehitysmaiden epäoikeudenmukaisen velan mitätöimisestä, jota on varauksetta tuettava.

Kehitysyhteistyön ja velan ohella on katsottava kehitysmaiden ja teollistuneiden maiden taloudellisten suhteiden ja rahavirtojen kokonaisuutta, jossa virallinen kehitysyhteistyö on huomattavasti vähäisempi tekijä. Kokonaisuudessaan kehitysmaiden vuosittaiset velanmaksut rikkaille maille ylittävät korkoinen ainakin kaksinkertaisesti 100 miljardin dollarin vuotuisen kehitysavun määrän. Velan otto ja takaisinmaksu on sinänsä normaalia myös valtioiden välisissä suhteissa, mutta köyhimpien maiden veloista iso osa on epäoikeutettua velkaa, joka ei ole hyödyttänyt näiden maiden kansalaisia, vaan valunut korruptoituneiden diktaattoreiden ja eliitin taskuihin ja sitä kautta takaisin rikkaiden maiden pankkeihin ja muihin sijoituskohteisiin.

Myös kehitysmaista vauraisiin maihin tulleiden siirtotyöläisten ja maahanmuuttajien rahansiirrot omaisilleen lähtömaihin ylittävät jopa kolminkertaisesti virallisen kehitysyhteistyön tason. Pankit perivät näistä rahavirroista usein täysin kohtuuttomia välityspalkkioita. Tällaisten rahavirtojen merkitys on joidenkin kehitysmaiden kansantalouksille aivan ratkaisevaa luokkaa ja se on syytä muistaa myös kotoisissa maahanmuuttajakeskusteluissa.

Kehitysmaiden asemaa on tarkasteltava ja parannetteva osana globalisaation hallintaa. Se tarkoittaa paitsi kansainvälisen finanssiarkkitehtuurin uuusimista myls kehitysmaiden tarpeista lähtevää tulosta maailmankauppaa koskevissa WTO-neuvotteluissa. Kehitysmailla olisi eniten voitettavaa jos teollisuusmaiden protektionistiset kehitysmaiden vientiä syrjivät tullit ja sisäiset subventiot saataisiin poistettua. Suurimpia häpeätahroja on edelleen EU:n protektionistinen maatalouspolitikka, jonka uhreina kehitysmaat ovat kahdellakin tavalla, kun EU-maat sulkevat rajansa niiden kilpailukykisimmiltä tuotteilta ja tuottavat kalliilla ylijäämäelintarvikkeita, joita aika ajoin dumpataan kehitysmaihin näiden omavaraistuotantoa heikentävällä tavalla.

Kirjoittaja Erkki Tuomioja

Allekirjoita nettivetoomus

Velan vangit -kampanjan vetoomuksen voi nyt allekirjoittaa myös nettisivuillamme www.changemaker.fi/vetoomus. Vaadi siis sinäkin, että Suomi vapauttaa velan vangit!
    

Velan vangit -kampanja käynnistyi näyttävällä tempauksella

Changemakerin Velan vangit -kampanja käynnistyi lauantaina 5.3. Helsingin keskustassa järjestetyllä tempauksella.Tempauksessa parikymmentä raidallisiin vankipukuihin pukeutunutta nuorta osoittii mieltään lauluin, pantomiimein ja puhein.Lämpimässä kevätauringossa toteutettu hyväntuulinen tempaus herätti ohikulkijoiden kiinnostuksen ja monet tulivatkin kyselemään kampanjasta. Pari tuntia kestäneen aloistustempauksen aikana kerättiin 250 nimeä kampanjavetoomukseen, joka luovutetaan vuoden 2011 lopulla ulkoasiainministeriölle. Vetoomuksessaan Changemaker vaatii, että Suomi myöntää vastuunsa Proyecto Finlandia -tapauksessa ja mitätöi epäoikeutetun velan.

Lue myös kampanjan tiedote ja katso lisää kuvia tempauksesta.

Kuvat: Ville Asikainen

Aleksi Räsänen: Vastuuton Suomi ja Proyecto Finlandia

Suomea pidetään usein vastuullisena toimijana ulko- ja kehityspolitiikassa. Tämä näkemys on kuitenkin suurelta osin virheellinen. Parhaiten tunnettu esimerkki on Suomen kehitysyhteistyömäärärahojen pienuus: Suomi ei ole oikeastaan koskaan päässyt YK:n suositukseen ja 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta. Rahamäärien lisäksi myös kehityspolitiikan sisällössä on parantamisen varaa. Erinomaisena esimerkkinä tästä toimii Suomen politiikka kehitysmaiden velkaongelman ratkaisemiseksi.

Tällä hetkellä toteutettavassa Vanhasen II hallituksen ohjelmassa kehitysmaiden velka toki mainitaan toteamalla, että ”hallitus osallistuu aktiivisesti kansainväliseen keskusteluun innovatiivisista rahoitusmekanismeista sekä kehitysmaiden velkojen anteeksianto-ohjelmiin.”

Käytännössä kyseinen kohta tosin tarkoittaa vastuun siirtoa Suomelta kansainvälisille rahoituslaitoksille eli lähinnä Maailmanpankille ja Kansainväliselle valuuttarahastolle. Siten Suomi on täysillä mukana näiden instituutioiden velkapolitiikassa, jota kansalaisjärjestöt ovat kritisoineet vuosikaudet ja joka on osa Sanna Marinin tässä blogissa kuvaamaa globalisaatiomallia. Surullista on, että sama lausahdus on päätynyt myös joidenkin suomalaisten kehityskysymyksiin keskittyvien kansalaisjärjestöjen vaaliteeseihin.

Se, mitä Suomen tulisi tehdä, voisi noudatella esimerkiksi Norjan esimerkkiä. Vaikka Norjankin politiikassa riittää parannettavaa, maa on viime vuosina toiminut käytännössä yksin monella kansainvälisellä areenalla uudenlaisen velkapolitiikan luomiseksi.

Ensinnäkin Norja on yksipuolisesti mitätöinyt epäoikeutetuksi katsomiaan velkoja. Maa tuki 70- ja 80-luvuilla telakkateollisuuttaan kampanjassa, jossa tarpeettomia valtamerilaivoja vietiin kehitysmaihin. Kampanjan tavoitteena oli tukea norjalaista telakkateollisuutta – samalla tosin kehitysmaat velkaantuivat pahasti hyötymättä kampanjasta millään tavalla. Toiseksi Norja on päättänyt käydä läpi kaikki velkansa ja tutkia, mitkä niistä ovat epäoikeutettuja. Kolmanneksi Norja on aktiivisesti ajanut kuten vastuullisempia rahoitus- ja velkojen sovittelutapoja

Yksi selkeimmistä ja helpoimmin ratkaistavista Suomen toiminnan epäkohdista on niin kutsuttu Proyecto Finlandia -tapaus, jonka ympärille Changemakerin 5.3.2011 lanseerattava Velan vangit -kampanja keskittyy.

Samansuuntaisesti kuin Norja pari vuosikymmentä aikaisemmin Suomi tuki kehitysyhteistyömäärärahoista maksettavalla korkotukiluotolla sairaalalaitevientiä Costa Ricaan. Ulkoasiainministeriön teettämissä etukäteisselvityksissä hanke kyseenalaistettiin. Tarkoituksena oli viedä huippukehittynyttä sairaalalaiteteknologiaa maahan, jossa tarvetta olisi ollut enemmän perustarvikkeille. Esitetyistä varauksista piittaamatta hanke vietiin läpi suunnitellusti, ja suuri osa sairaalalaitteista päätyi käyttämättöminä costaricalaisiin varastoihin.

Vaikka Suomen valtio ei ole ollut osallinen hankkeeseen liittyvässä korruptiossa ja vaikka osa laitteista on selkeästi osoittautunut tarpeellisiksi, Suomi on selvästi toiminut hankkeessa väärin. Suomessa tiedettiin jo suunnitteluvaiheessa, että kaikki laitteet eivät ole tarpeellisia. Siten voidaan kysyä, oliko hankkeen tavoitteena kehitysyhteistyötavoitteiden vastaisesti ainoastaan kotimaisen teollisuuden tukeminen. Käytännössä hankkeesta on aiheutunut Costa Ricalle velka, josta ottamisesta maan asukkaat eivät ole hyötyneet. He veronmaksajina joutuvat kuitenkin maksamaan velkaa Suomelle takaisin.

Changemakerin vaatimukset velan mitätöimisestä ja siitä, että Suomi myöntää olevansa osaltaan vastuullinen hankkeen epäonnistumisesta, olisivat oiva askel kohti vastuullisempaa kehityspolitiikkaa. Sen lisäksi, että vaatimusten toteuttaminen parantaisi Suomen mainetta ja tukisi esimerkiksi turvallisuusneuvostokampanjaa, se olisi tärkeä teko oikeudenmukaisemman maailman puolesta.

FM, YTM Aleksi Räsänen on ympäristötieteen jatko-opiskelija Jyväskylän yliopistossa. Aleksi on ollut mukana käynnistämässä Changemakerin velkatoimintaa ja toimi velkakampanjavastaavana vuonna 2010.

Sanna Marin: Globalisaation yksi malli

IMF, Maailmanpankki ja Maailman kauppajärjestö WTO ovat sanelleet keskeisesti globalisaation ehtoja. Työkaluina ideologiselle globalisaatiolle ovat toimineet yksityistäminen, vapaa kauppa, vientipainotteinen talouskasvu ja ulkomaisen pääoman esteetön liikkuminen. Tämän polun on kerrottu johtavan rikkauksiin ja hyvinvointiin. Toisin on kuitenkin käynyt.

Kehitysmaiden lainoituspolitiikka on ollut pitkään kytköksissä markkinaliberalistisiin tavoitteisiin. IMF ja Maailmanpankki ovat pyrkineet ideologiseen globalisaatioon muun muassa rakennesopeuttamiseen sidotuilla lainoilla, joiden ehdot ovat velvoittaneet antautumista taloudelliseen liberalisointiin.

Rakennesopeuttamisen vaatimukset yksityistämisestä ja kaupan vapauttamisesta ovat johtaneet helposti kehitysmaiden sisämarkkinoiden lamautumiseen kun kilpailu on vääristynyt kansainvälisten toimijoiden eduksi. Markkinatilan avaamisen hyödyt valtioiden tulonsaannin suhteen ovat jääneet vähäisiksi monikansallisten yritysten veronkierron vuoksi.

Myös vaatimuksista viennin kasvattamisen suhteen on aiheutunut ongelmia etenkin tilanteissa, joissa kehitysmaiden yksittäisten vientituotteiden maailmanmarkkinahinta on romahtanut tarjonnan äkillisen lisääntymisen johdosta. Tämä on syönyt paitsi viennistä saatavia tuloja niin myös keskittänyt voimavaroja pois sisämarkkinoiden kehittämisestä.

Pääoman esteetön liikkuminen on johtanut pääomapakoon kehitysmaista. Tämän suuruus on satoja miljardeja vuositasolla. Pääomapako on keskeinen kehitysmaiden talouden ja muun kehityksen este. Se aiheuttaa veronmenetyksiä, lisää tuloeroja ja globaalia eriarvoisuutta sekä vääristää kilpailua.

Kolmen suuren tavoitteena on ollut jo pitkään edistää uusliberalistista kehitysmallia kolmansissa maissa. Kehitysmaiden velka ja velkaannuttaminen ovat vahvistaneet kansainvälisten rahoituslaitosten poliittista ja ideologista roolia. Rahoituksesta onkin muodostunut paitsi olennainen vallankäytön väline, myös yksisuuntaisen globaalin kehityksen edistäjä.

Sanna Marin on 25-vuotias hallintotieteiden ylioppilas, kuntapäättäjä ja sosialidemokraattien eduskuntavaaliehdokas Pirkanmaalta. Tampereen paikallispolitiikan lisäksi hän vaikuttaa myös kansallisella tasolla Demarinuorten varapuheenjohtajana, sosialidemokraattien puoluevaltuutettuna ja Suomen Rauhanliiton hallituksen jäsenenä. Politiikkaan hänet on ajanut vapauden, tasa-arvon ja globaalin solidaarisuuden kaipuu.

Tervetuloa!

Nuorten vaikuttamisverkosto Changemaker kampanjoi kuluvana vuonna näkyvästi kehitysmaiden epäoikeutetuista veloista otsikolla "Suomi voi vapauttaa VELAN VANGIT". Kampanjalla Changemaker haluaa tehdä epäoikeutetun velan käsitettä tutuksi suomalaisille ja herättää keskustelua kehitysmaiden velkaongelmasta.

Tässä blogissa velkateemasta ajatuksiaan jakavat sekä nuoret muutoksentekijät että eduskuntavaaliehdokkaat, poliittiset päättäjät ja kansalaisjärjestöjen edustajat. Samalla blogissa seurataan Changemakerin Velan vangit -kampanjan edistymistä.