Suomalainen keskustelu kehitysmaiden ongelmista pyörii usein 0,7 -tavoitteessa, kuten Erkki Tuomioja edellisessä kirjoituksessa toteaa. Tavoitteesta saadaan keskustella vuodesta toiseen; vaikuttaakin siltä, että YK:n suositteleman tason saavuttamista ei ole pidetty niin tärkeänä, että asia olisi hoidettu kuntoon. Uuden eduskunnan on syytä korjata tämä epäkohta.
Kehitysyhteistyövarojen nostaminen YK:n suosittelemalle tasolle on tärkeää, mutta valitettavasti paikallaan junnaava keskustelu vie huomion pois jopa suuremmista ongelmista, kuten kansainvälisistä rakenteista, jotka estävät kehitysmaiden nousua köyhyydestä.
Epäoikeutettujen velkojen lisäksi merkittävä ongelma on laiton pääomapako. Laittomalla pääomapaolla tarkoitetaan varoja, jotka on ansaittu, siirretty tai käytetty rikkoen jonkin maan lakeja. Kehitysmaat menettävät laittoman pääomapaon seurauksena valtavat määrät verotuloja, joita tarvittaisiin kipeästi peruspalveluihin, esimerkiksi koululaitoksen rahoittamiseen.
Vuoden 2006 arvion mukaan laittoman pääomapaon seurauksena kehitysmaista valuu ulos vuosittain noin 680-800 miljardia euroa. Suurin merkitys on yritysten veronkierrolla. Veroja kierretään siirtämällä varoja yrityksen sisällä usein veroparatiiseissa sijaitseviin tytäryhtiöihin liian korkeilla tai alhaisilla hinnoilla. Korruption osuus laittomasta pääomapaosta on vain muutamia prosentteja; huomio tulisikin kiinnittää yritysten toimintaan.
Laittoman pääomapaon suitsimiseksi tarvitaan avoimuutta yritysten kirjanpitoon. Nykyisin yritykset voivat yhdistellä eri maiden tytäryhtiöiden tulokset maailmanlaajuiseksi tulokseksi niin, ettei konsernin sisäisestä kaupasta paljastu juuri mitään. Maakohtainen kirjanpito vaatisi yrityksiä yksilöimään tulonsa ja veronsa jokaisen maan kohdalta erikseen.
Heikko veronkantokyky lisää kehitysmaiden riippuvuutta kehitysyhteistyövaroista ja samalla ulkopuolisista rahoittajista. Kansainvälisten rakenteiden korjaaminen nostaa kehitysmaat jaloilleen ja antaa jokaiselle valtiolle aidon mahdollisuuden päättää omista asioistaan.
Kirjoittaja Martta Kantele on ympäristöpolitiikan opiskelija, Vihreiden eduskuntavaaliehdokas Etelä-Savossa ja Changemaker-verkoston jäsen.
Harvoin sitä tulee ajateltua, miten pahoja yritykset todella ovat, mutta nyt sitäkin tulee sitten ajateltua astetta enemmän. Hieno teksti, toki sitä itse jää myös miettimään, miten näihin rakenteellisiin muutoksiin päästäisiin ja miten niitä pystyttäisiin paremmin valvomaan.
VastaaPoistaTotta, verosuunnittelua on kai tapana tehdä juuri niin paljon kuin on mahdollista, joten kysymys on siitä, kuinka vahvoja säännökset ja niiden valvonta on. Suomi voisi vaikuttaa tilanteeseen olemalla aktiivisempi näidenkin asioiden suhteen esimerkiksi YK:ssa, EU:ssa, Maailmanpankissa ja IMF:ssä, jotta vahvemmat säännökset saataisiin aikaan.
VastaaPoista